Itä-Lontoo meidän tapaan

Tämän jutun raapusti 07.11.2013 0 0

Oltiin hiljattain tekemässä ensi kesän välimallistojen ostoja Denhamin tykönä Lontoossa ja ajateltiin vähän esitellä seutuja.

Me käydään Lontoossa muutaman kerran vuodessa ja tykätään touhuta Itä-Lontoon Shoreditchissä ja sen ympäristössä. Aivan kuten Berliini postauksessa tuli juteltua, me ei tykätä mistään kiiltävistä alueista.

Oikeastaan postauksen inspiraatio lähti hotellista nimeltä Ace Hotel. Oli nimittäin pitkästä aikaa oikeasti päräyttävä hotelli kokemus! Meni itellä top kakkoseen kilpailemaan Berliinin ultra-hipin Hotel Michelbergerin kanssa suosikki hotellin tittelistä.

The Ace Hotel Shoreditch

ACE hotel clock

Siisti hotelli Lontoosta ACE

Loistava sijainti Shoreditch High Streetillä, henkilökunta nuorta ja kaikki vähän erilaista kuin puuduttavissa normihotelleissa.

Pyörä hotellin seinällä

Huone oli erinomainen. Lontoossahan on pienet hotellihuoneet ja korkeat hinnat. Toki Ace ei ollut kaikki edukkain vaihtoehto, mutta nyt oli kerrankin tilaa yllinkyllin ja huone oli  ladattu täyteen hauskoja yksityiskohtia.

Ace Hotel Lontoo huone

Ace Hotel Shoreditch bathroom

Ace Hotel Lontoo Shoreditch details

Lontoo hotellit Ace Hotel

Hotel Ace minibaari

Ace Hotel London Survival Guide

Denham

Denhamin showroom sijaitsee heidän kauppansa yläkerrassa Charlotte Roadilla, muutaman sadan metrin päässä Ace hotellista. Denhamin liike kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa kun Lontoossa liikutte. Yleensä ottaen brändien omista liikkeistä vasta todella saa sen fiiliksen mistä merkissä oikein on kyse.

Denham London

Ensi kesän high summer mallistot olivat todella hyvät. Suoraviivaisia ja kaupallisia tuotteita ilman liian kunnianhimoisia kikkailuja. Värejä ei ollut tässä välimallistossa, vaan liikuttiin mukavuus alueellamme, eli musta-harmaa-valkoinen. Ei voi mennä vikaan! Naisten tuotteisiin oli saatu erittäin houkuttelevia hintoja, sekä miesten puolelta jäi kaksi tuotetta todella mieleen. Toinen oli täysin blankko t-paita isolla o-aukolla ja huikealla 160gr. puuvillalla. Materiaali oli siis jotain täysin älytöntä. Toinen tuote oli pestyt mustat slim fit chinot jotka oli tehty Razor farkkujen fittiin. Tolkuttoman komeet vaikka conssien kanssa. Noh, näette ensi kesänä…

Vaateliikkeet

Eteenpäin. Lontoossa kuten muissakin työmatkojemme kohteissa käydään aina katsastamassa paikallisia yksityisiä merkkivaateliikkeitä. Päivitimme listan liikkeistä Denhamin tyyppien avustuksella ja teimme kokolailla tämmöisen rundin:

Anthem London

Anthem Lontoo

Jotain muitakin oli, mutta noi jäi mieleen. Kivoja liikkeitä, vaikkakin turkasen pieni tila monella. Sitä todella arvostaa tätä meidän suurta tilaa kun törmäilee noissa puodeissa. Myöskään ihan mitään järisyttävää osaamista ei koettu parissa kaupassa jossa kyseltiin  tuotteista. Paitsi Son of a Stag, siellä oli äärimmäisen mukava naishenkilö jonka kanssa fiilisteltiin raakadenimejä. Hän kaivoi meille vieläpä yhdet hullut 22 unssiset farkut hipelöitäväksi! (keskiverto farkku on tehty n. 13 unssisesta denimkankaasta. 22 unssiset käytännössä seisoo itekseen ja sulta lähtee karvat jalasta niitten kanssa).

Ruoka ja juoma

..ja sitten päästään vihdoinkin asiaan! 

Lontoossa on edellytykset syödä ihan mitä tahansa ja (hinta)tasonkin pääsee useimmiten valitsemaan aina katuruoasta fine diningiin.

Meillä usein kolottaa Meksikolaisen hammasta ja edellisiltä reissuilta oli jäänyt yksi ravintola mieleen mikä haluttiin käydä testaamassa. Kyseessä oli Lupita Commercial Streetillä. Oikein viihtyisä ja virallisesti ravintolamainen Meksikolainen ja safka itsessään oli kohtuu autenttista (pois lukien tölkkijalopenot, mitä helvettiä?!). Ongelma ehkä on juuri siinä että Tacot yms. ovat kuitenkin katuruokaa ja jotenkin niiden tarjoaminen kliinisen siistissä ravintolassa menee jotenkin ristiin. Anyways ruoka oli oikein maistuvaa, kuten ehkä kuvista näkyykin:

Lupita

Meksikolaista ruokaa Lontoossa

Lupita London Tacos

Palvelu oli turkasen ystävällistä ja safka tuli erittäin nopeasti. Otettiin yhden kerran tostadas ja pari kertaa tacos. Kuten sanottua, ruoka oli herkullista. Mutta hieman jäi vielä tilaa ja arvoimme että tilataanko lisää. Olimme panneet merkille aiemmin päivällä Shoreditch High Streetillä sellaisen katetun pihan jossa oli muutama streetfood kärry ja siellä näytti olevan myös taco koppi. Päätimme lähteä testaamaan sen vielä jälkiruoaksi.

Katuruoka Tacot Lontoo Shoreditch Katutacot Shoreditchistä

Kyllä kannatti. Nyt oli enemmän sitä vaaran tunnetta mitä pitää olla kunnon tacoissa! Ruokailu ulkona lämpölamppujen alla, raaka-aineet lämättiin rehdisti esillä olevista kipoista ja ei mitään konstailuja ja turhia kumarteluja. Tacoja tauluun.

Katuruokakulttuuri yleensäkin Lontoossa on huikeeta. Food marketit on homman nimi! Ne on ikäänkuin toreja / kauppahalleja, mutta niissä on vihannes- ja lihakauppiaiden lisäksi ruokakojuja. Niitä on lukuisia ympäri Lontoota ja ne toimivat yleensä päiväsaikaan, eli käytännössä lounas on se juttu. Annokset on edullisia (luokkaa 5 puntaa) ja valinnanvaraa riittää. Erityisen hyväksi ruoan tekee se että kojut ovat useimmiten erikoistuneet yhteen asiaan. Eli yksi tekee parhaat hodarit, toinen salt beef sandwichit, kolmas pastat jne.. Raaka-aineet ovat tuoreita (kun nyt torilla ollaan) ja ruoka valmistetaan tilauksesta sun silmien edessä.

Meidän ylivertainen suosikki food market koko planeetalla on Borough market, mutta se ei ollut auki tällä kertaa meidän aikatauluihin sopivasti. Sen sijaan käpyttelimme Whitechapel markettiin, mutta se osoittautui tyhjäksi arvaksi. Ruokamestoja oli varsin nihkeästi, eikä se muutenkaan ollut erityisen viihtyisä mesta joten poistuimme metrolla toisaalle.

Mutta se Borough market. Menkää ja olkaa nälkäisiä. Se on ruokataivas. Muutama kuva toissa kesältä:

Borough Market

Syö juo Lontoo

Sandwiches Borough Market

Borough Market

Ostereita Lontoo Borough Market

Lontoo Borough Market

Borough Market

Ruoka marketit Lontoossa Borough Market

Aamupalalle löytyy myös pari tärppiä. Tietty klassinen ”Full monty”, eli perinteinen enkku breku toimii aina missä vain lähikuppilassa. Etenkin jos on edellisenä iltana tullut kumottua hieman useampi pintti lähipubissa.. Tällä kertaa meillä oli tärppi Ozone Coffee Roasters nimisestä paikasta, jossa oli kuuleman mukaan huikeet sumpit ja kovan luokan Eggs Benedictit. Marssittiin sinne ja mesta teki heti vaikutuksen kun päästiin sisään. Vastajauhetut kahvinpavut tuoksuivat ja paikka oli sananmukaisesti buzzing.

Ozone Coffee Roasters

Huikea kahvila ja aamupalapaikka Ozone Lontoo

Ozone coffee roesters east london

Istuttiin tiskin ääreen ja päästiin seuraan kun eggs Benedictit valmistui avokeittiössä kohtuu jäätävällä rutiinilla. Kaveri oli ennenkin tehny uppomunia… Herkullinen annos, vaikka hieman jäi suolaa kaipaamaan. Mut siis kattokaa ny:

Eggs benedict Ozone London

Sitten on yksi hengenpelastus paikka jos on tosi kyseessä ja mahdollisesti kello on jo hieman enemmän.. Nimittäin Rufus streetin päässä, Hoxton Squaren edessä on semmoinen syöttölä kuin ”The Breakfast Club”. Tai niitä on käsittääkseni useampikin Lontoossa. Sieltä saa iltapäivä viiteen saakka aamupalaa ja ”The All American” on semmoinen latinki ettei jää paljo kyseltävää. Se on julma lautasellinen amerikkalaisia pannukakkuja siirapilla ja kaverina on munat, pekonit, makkarat ja paistetut perunat.. On semmonen setti et voi slaagi tulla, mut lähtö on ainakin onnellinen.

Pho & Curry

Shoreditchin liepeillä on kaksi kadunpätkää jotka ovat erikoistuneet aasian keittiöihin. Hoxtonissa Kingsland Roadilla on nk. ”Pho Mile”, eli Vietnamilaisia ravintoloita vieri vieressä. Pho keitto on kertakaikkisen koukuttava ruoka ja melkein joka reissulla hakeudutaan sen pariin. Lontoossa ei muuta kun kävelet Kingland Roadia ylöspäin Shorditchistä ja vaihtoehtoja riittää!

Sitten enkkujen kansallisruoka, curry. Sitä saa kyllä joka puolelta, mutta todellinen keskittymä löytyy legendaariselta Brick Lanelta. Mutta. Se on iltaisin infernaalisen ärsyttävä katu kävellä, koska jokaisella currykiskalla on vikkeläsanainen jamppa sisäänheittäjänä roikkumassa sun hihassa ja pälättämässä tarjouksiaan. Mä en kertakaikkiaan siedä sisäänheittäjiä. Se tarkoittaa mun kirjoissa että mesta ei keskity tekemään riittävän hyvää safkaa, vaan asiakkaita pitää onkia sisään hintavetoisesti. Okei, harvemmin olen missään päin maailmaa saanut huonoa Intialaista ruokaa ja Brick lanenkin paikat ovat taatusti täynnä herkullista ruokaa. Mutta en edelleenkään ikinä mene paikkaan missä on sisäänheittäjä.

Josta päästään siihen että Brick Lane on paljon muutakin kuin currykatu. Siellä on erittäin mielenkiintoisia pikku kauppoja, baareja ja rafloja, sekä se on tunnelmaltaan jotenkin poikkeuksellinen. Etsikää Son of a Stag farkkuliike, niin olette ytimessä. En edes tiedä onko sillä pihalla jokin yhteinen nimittäjä (Truman Brewery?), mutta siellä on hyvä meininki! Monta erittäin mielenkiintoista kauppaa (esim. loistava Rough Trade levyliike) ja sitten se baari minkä nimeä en ikinä saa tietooni. Ne paistaa burgereita pihalla ja myy Red Stripea kyytipojaksi. Yläkerrassa on kulahtaneita nahkasohvia ja jostain sopukasta pääsee pienelle klubille jossa paikalliset livepumput veivaa rokkia. Vähintäänkin asiallista toimintaa.

Pubit

Niitä on joka kulmassa. Ja jokainen näyttää toinen toistaan houkuttelevamalta! Aina kerkee yhdelle pintille. Brittien pubikulttuuri on todella siistiä. Lounas vedetään pubissa, useimmiten jopa ruoan kanssa. Pukuäijät höröttelee lagerit kädessä ja suurin osa lähtee takaisin töihinsä lakisääteisten päätteeksi. Osa jää.

Viideltä kaikki pamahtaa takaisin pubeihin. Sisätilat on aivan tiukassa, mutta paras meininki on ulkona! Porukka rentoutuu työpäivän päätteeksi, juttelee päivänpolttavat jutut kadunkulmassa kavereitten kanssa seisoskellen, edelleen kovat kaulassa ja läppärilaukku olalla. Pari tuoppia ja väki alkaa hälventymään. Suurimmaksi osaksi meininki on ihka aitoa ”parilla käymistä”, taito joka ei Suomessa ole aina ihan niin hanskassa.

Me käydään usein ohikulku matkalla poikkemassa The Water Poetissa joka sijaitsee lähellä Liverpool Street Stationia, Folgate Streetillä. Asuttiin joskus viereisessä Tune hotellissa ja siitä tuli meidän kotikapakka silloin. Rehellinen ja viihtyisä pubi! Mainiot burgeritkin jos nälkä yllättää.

The waterpoet Liquid Lunch

Burgerit on muuten ihme juttu Lontoossa. Ikinä meidän ei ole tarkoitus niitä siellä syödä, mutta aina päädytään yhdet vetämään jossain käänteessä. Mikäs siinä, sielläpäin tehdään todella maistuvia burgereita!

Tällä kertaa käytiin Hoxton Squarella ”Byron Proper Hamburgers” -nimisessä mestassa, aika pitkälle iskevän nimen perusteella! Oli ehdottomasti nimensä veroisia!

Byron proper hamburgers

Päivän paras tärppi

Sitten reissun hienoin elämys. Jotain sellaista mitä näkee vain telkkarissa Anthony Bourdainin kokevan.

Gary Denhamilta kertoi meille cocktailbaarista joka ei ole ihan kaikkia varten. Nimittäin Hoxton Squarella on täysin piilossa pieni cocktailbaari nimeltä ”Happiness Forgets”. Sinne ei ole mitään kylttejä ja sinne ei kertakaikkiaan voi osua ilman että tietää paikan. Rubys cafen edestä lähtee jyrkät portaat alaspäin ja sieltä löytyy ovi kellaritiloihin. Oli kohtuu kuumottavaa kammeta sinne kun tuntui ettei siellä ole mitään. Mutta kyllä, pieni lounge jossa oli vain muutama kynttilä valaisemassa, kaksi baarimikkoa, Martha houstaamassa ja kourallinen asiakkaita. Lyhyt cocktaillista ja lumoava tunnelma. Wicked.

Happiness Forgets cocktail baari

Väsäsin vielä tuommoisen kartan missä tarinan paikat on merkitty, siitä vaan raikkua tai norskia alle ja kylille. (ignooratkaa toi ruma sininen mainos kartan reunasta, ei mitään käryä miten sen saisi siitä pois..)

0

Kommentoi postausta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


5 + 8 =